Lauantaisattumia

Olisiko parempaa tiedossa, kun uskaltaudumme jo koissun kanssa ihmisten ilmoille. Torstaina kävimme autolla jopa treenikentän laidalla saakka, joka tuntui kaiken tämän lepäilyn jälkeen suureltakin saavutukselta. Käppäilimme pimeässä syysillassa viitisen minuuttia, ja olo oli (minulla) kuin olisi maratonin tehnyt. Illalla katsottiin koiraa suurennuslasilla, oliko "treeni" liian raskas, mutta eipä tuo eronnut muiden päivien löhöilystä millään tavalla. Koira on edelleen ollut kovin väsynyt ja stoppailee lenkillä, mutta ehkä me ollaan kuitenkin voiton puolella. Näin ainakin sopii toivoa.

Tänään lähdimme raskaampaan harjoitukseen, kun kävimme kruisailemassa jo ehtoopuoleensa ehtineessä koiranäyttelyssä. Aussit olivat jo esiintyneet, mutta kehissä oli paljon muita kauniita paimenia. Rommi on ollut viime aikoina kovasti levoton, kun muita koiria on tullut vastaan, mutta näyttelyn lähettyvillä se rauhoittui kuitenkin suhteellisen hyvin. Vastaavia harjoituksia tarvitaan kuitenkin lisää. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä, miten koira paranee. Antibioottikuuri kestää vielä viikon, ja kontrolliin on kolme viikkoa.