Oltiin hakuilemassa Tampereen länsipuolella koiralle uudessa paikassa. Alla piti olla pari huilipäivää, mutta toisaalta samana päivänä oli tehty metsälenkki. Oudot maalimiehet olivat valmiina, ja teemana jälleen ilmaisu.
Äänenavaus meni hyvin. Samoin lähetykset. Ongelmaksi tuli osin sen, että kova tuuli ja liikenteen humu peittivät alleen koiran pienet haukut. Pystyin kuitenkin lähestymään maalimiehiä siten, että palkkaaminen ei pahemmin häiriintynyt. Kertaakaan se ei jättänyt maalimiestä, vaikka tulin liki. Kolmannella pistolla koira teki harharetken ensimmäisen piston tietämille (mm oli edennyt takana kolmospaikalle) ja maalimies kommentoi, että koira joutui huilimaan hetken ennen haukkua. Meidän Roolta oli loppumassa puhti, mitä ihmettä. Neljättä helpotettiin siten, että kävelin vasemmalle lähelle maalimiestä. Se oli ainoa pisto, josta kuulin haukahdukset ja ne olivat taas ihan reiluja. Juteltiin hetki siitä, pitäisikö koira opettaa haukkumaan purkille ihmisen sijaan.
Suorituksen jälkeen koira ei juurikaan jaksanut leikkiä lelulla. Tuntui olevan tyytyväinen päästessään huilimaan autoon. Mikähän mahtaa olla energisen koiran väsyn takana. Onko tauti kuitenkin vielä päällä vai onko lääkitys vienyt voimat. Täytyypä taas seurailla tilanteen kehittymistä ja ottaa iisisti tulevalla viikolla.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti