Luova tauko

Viikko sitten alkanut masuvaiva ei ollutkaan mikään päivän pikku-ripuli, vaan mahatauti kesti koko viikon. Massu oli ihan vesiripulilla monta päivää, ja koiraa pidettiin sinnikkäästi paastolla, kunnes pahin oli ohi. Vasta eilen (lauantai-iltana) Rommi sai normaalia ruokaa vähän, ja samaa on pystytty lisäämään tänään. Koira on ollut tosi väsynyt ja voimaton, vaikka oloa on yritetty auttaa niin pektiinillä kuin elektrolyyteilläkin. Tänään oli hieno nähdä, kun koira oli vihdoin pirteämpi, kun se osallistui kodinhoitohuoneen siivoukseen: retkikorista piti kaivaa omia tavaroita niin syvältä, ettei korvia näkynyt. Kun touhusin jotain tuolin päällä keikkuen, en meinannut naurultani pysyä tuolilla, kun koira haki pallonsa, laittoi sitä pärekoriin, otti pois, laittoi takaisin jne. Jokainen hyllyltä väliaikaisesti pois nostettu tavara piti käydä tutkimassa, että mitä ihmeen tavaraa tuolta hyllyltä löytyy. Niinpä.

Liikkuminen on koko viikon ollut hyvin halutonta. Emme ole kertaakaan päässeet lähikorttelia kauemmaksi, vaan koira jää taas seisoskelemaan ja kääntyy liian mielellään takaisin kohti kotia. Sen verran heikossa hapessa on tuo pikkuhaukku, että kauan kaivattu paimennuspäiväkin piti perua. Tilaisuutta on odotettu koko talvi, ja näin tässä kävi. Ensi viikko odotetaan vielä tulevia tutkimuksia, jotka toivottavasti antaisivat lisätietoa näistä mystisistä oireiluista.