Liian rankkaako

Päivälle ohjelmassa oli pitkä metsälenkki. Meille kaksijalkaisille tuli matkaa 5,5 kilometriä, joten koiralle varmaan kymmenen. Siinä oli kestävyystestiä, ja mehut olivatkin koirasta aika loppu autoa lähestyttäessä. Muuten lenkki meni hienosti, koska koira oli hienosti hallittavissa, kun vastaan tuli ihmisiä, polkupyöriä ja sauvakävelijöitä. Koiran liikkuminen vaikutti vapautuneelta.

Illalla oli vielä setti agilityä muutaman tunnin lepäilyn jälkeen. Lämmittelylenkki tuntui vastenmieliseltä, koiran mielestä. Vettä tuli taivaalta runsain mitoin, ja koira ei tuntunut olevan mielissään kastumisesta. Ensimmäisenä esteenä oli rengas, ja joko hyppy tai este ei muuten maistunut. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen koira vihdoin suuntasi itsensä kohti renkaan reikää eikä yrittänyt renkaan ja telineen välistä. Välillä tehtiin hyppy-putki-hyppy sarjaa vauhdikkaana välipalana.

Toisena esteenä mentiin puomia, jonka odotukset olivat alhaiset. Pelastuksessa Rommi on vaikuttanut hieman kömpelöltä, joten koira yllätti minut kympillä menemällä nopeasti ja varmasti puomille ja yli. Ongelmaksi tuli heti alussa lopun kontakti, koska loppunamin syönti onnistui koiran mielestä vain, jos jalat olivat maassa. No, pääasia että mentiin iloisesti ja vauhdilla. Onneksi Rommia ei tarvinnut ohjailla remmillä puomin päällä, koska siitä se olisi vain hermostunut.

Kolmantena menimme vielä keppejä, jotka olivat muhineet sekä koiran että omistajan päässä. Oikealla ohjaaminen oli taas aivonystyröille liian vaikeaa, mutta siitäkin saatiin pari yritystä. Kerran otettiin taas irtiotto, kun Roo lähti toisen koiran kanssa leikille. Läpimärkinä, mutta ihan tyytyväisinä lähdimme kotia kohti.

Myöh. huom. Päivän jälkeen olikin liikkuminen taas vaikeaa ja maanantaina oli masu sekaisin. Että näin. Lepoa pukkaa siis.