No voi rähmä!

Eilen oli huippupäivä, kun kävime harjoittelemassa Rommin kanssa potkupyöräilyä. Ensimmäinen sata metriä muistutti keväistä hiihtolenkkiämme. Mahtoikohan koira assosioida vyövaljaat ei niin kivaan tekemiseen. Rommi riekkui hihnassa, mutta lopetti sen kyllä parin yrityksen jälkeen. Sitten hankaluutena oli, että koira yriti kiertää pyörää erityisesti takakautta. Siinähän remmi menee takapyörän lokasuojan ja renkaan väliin. Sitten yritin epätoivoisesti seurauttaa koiraa pyörän oikealla puolella, koska ajattelin, että olisi hyvä käyttää myös toista puolta. Siinä oli kuitenkin liikaa liikkuvia osia, kun Rommi on niin vahvasti vasemmalla kulkija. Kun vihdoin palasimme kulkemaan vasemmalla, koira sai muutaman hyvän pätkän, missä se ravasti kauniisti sivulla ja ei yrittänyt edetä liian eteen tai liian taakse. Sen jälkeen vain mentiin kimpassa lennokkaasti. Koirapuiston ohitus oli toki liikaa, ja sillä kohtaa oli hypättävä potkurin kyydistä pois. Samoin tein silloin, kun vastaan tuli toinen koira. Koiran liikkuvuuteen seuraavana päivänä tämä ei mielestäni vaikuttanut sitä eikä tätä, vaikka ajattelin, että lenkki saattaisi olla liian rankka.

Tänään oli yök-päivä, kun huulen vierestä vasemmalta löytyi punkki. En ole uskaltanut laittaa aineita, kun yhdelläkään koiristamme en ole tavannut punkkia vuosiin ja Rommin kemikaalilasti on muutenkin melkoinen, jos munuaisissa tosiaan on vaivaa. Mutta tässäkin täytyy nöyrtyä ja pikaisesti.