Back to business

Mysteerivaiva tämä meidän koissulin vaiva, kun "parani" sillä, että ensin oltiin viikko kovassa mahataudissa. Kun siitä alettiin mennä takaisin tavalliseen tai siis urinary-ruokaan, jota höystetään nyt kuiduilla, vaivat helpottuivat kovasti. Koirasta löytyi taas pirteys ja leikkisyys, se kulki normaalin vauhdikkaasti edellä pissalenkille mennessä ja seisahtelut vähintäänkin vähenivät. Vieläkin se ajoittain trapetsitaiteilee rotvallin reunalla, mutta sitäkään se ei tee enää koko reissua kuten kipeimpinä aikoina. Ehdin jo peruuttaa ensi viikonlopun paimennuksenkin, kun vielä viikonloppuna se oli huonossa hapessa ja liikuntahaluton. Viimeisten parin päivän perusteella olisimme voineetkin kuntoutua viikonlopuksi. No, hyvä kai, että odotetaan maanantaihin, jolloin otetaan koe jos toinenkin jutun selvittämiseksi.

Tiistaina ukko pääsi ekaa kertaa tänä kesänä mökille. Se oli siellä kuin kotonaan. Se muisti heti, missä ollaan. Kun se tarkasti tontin rajat, se ei ylittänyt niitä, vaan kulki luvallisia reittejä. Saimme myös hyvän hallinta- ja vahtiharjoituksen, kun tontin rajalla kävi "maanmittareita" mittanauhojensa kanssa. Liikkeellä oli iso joukko porukkaa, jotka tietysti kiinnostivat Rommia. Se ei nostanut meteliä, ja paikkamakuu tuon häiriön alla sujui moitteetta, vaikka kävin välillä näkymättömissä majan takana. Rommi kävi myös omin nokkineen kahlaamassa vedessä, joten viime vuoden kevään pulahduksesta ei liene jäänyt suuria traumoja. Saunottaessa Rommi veti hirsiä saunatuvassa ja malttoi hienosti odotella aina jäähylle menoa. Onneksi kissoja ei näkynyt tai ymmärsivät pysyä talon alla.

Tänään sitten korkattiin kesän ensimmäinen jälkikin. Matkaa loivalle kaarteelle nurmikentällä tuli 57 metriä GPS:llä mitattuna. ;-). Tallaus oli aika tiheä, ja jälki vanheni vähän alle puoli tuntia. Koira veti jäljen päähän sikana, mutta malttoi vermeitten päälle pukemisen hienosti sekä odotti maassa, kun selvittelin vaijerin. Lähtö oli ontuva, kun koira yritti jäljelle merkkikeppini väärältä puolelta, ja melkein takerruimme siihen. Pidättelin koiraa valjaissa melkoisesti, mutta se ei aivan tanssahdellut puolelta toiselle, vaan meni yllättävän hyvin matkan. Sitä häiritsi ilmiselvästi muurahaiset, jotka meinasivat tulla samoille herkuille. Tästä oli seurauksena tutut tuhastelut ja puistelu. Jälki olisi saanut olla vieläkin pidempi, mutta tällä päästiin hienosti alkuun. Huomasin, että mun takaraivossa oli se viime kesän jälkiharjoittelu, joka oli kovaa taistelua. Koira ei jäljestänyt, vaan nimenomaan jäljellä (ja paikkamakuussa) näkyi sen kipuilu. Nyt pitäisi karistaa nuo ajatukset pois omasta nupista, koska ne olivat selvästi läsnä eilen.