Agipoika liekeissä

Rommi pääsi agiliitämään pitkän tauon jälkeen, kun se aloitti 10 kerran agilitykurssin. Koira lämmiteltiin hyvin, ja se oli saanut myös pienen energiaevästyksen päivällä. Keli oli sateinen ja hyvin hapekas.

Ensimmäisessä setissä oli kaksi putkea. Vaikka koira ei ollut nähnytkään putkea moneen kuukauteen, se muisti, mistä siinä on kyse. En ehtinyt kissaa sanoa, kun koira jo tempaisi edessä olevan putken läpi. Sama meno jatkui, kun se tarjosi putkeen menoa itsestään. Palkkasin poikaa, vaikka toisaalta melkein voisi sanoa, että koira karkasi esteelle itsekseen. Mutta sillä oli niin hauskaa. Kun suora putki oli liian helppo, siirryttiin mutkaiseen putkeen. Siinä sama juttu. Koira ehti tehdä kierroksen putkessa ja palata luokseni ennen kuin minun jaloistani lähti hädin tuskin askeltakaan. Putken U-muotokin taisi siinä hieman venyä pidemmäksi, kun koira kurvaisi putken sisällä ulkokaarta sellaisella vauhdilla, että hyvä, että putken kannattimet paikoillaan pysyivät.

Kahdessa muussa setissä menimme hyppyä. Ensin yhtä, sitten kahta ja lopulta kolmea hyppyä peräkkäin. Erityisesti kahden hypyn yhdistelmässä tunsin, kuinka pystyin ohjaamaan koiraa sekä vasemmalla että oikealla. Mahtava tunne! Koira seurasi kättäni hienosti. Taisi luulla, että käsi oli ehtymätön maksaherkun lähde. Saimme myös hyvää harjoittelua hallintaan, kun kuljimme niin monta kertaa autoon ja takaisin, kun häiriötä oli runsaasti.

Oli hyvä fiilis ajella kotiin huippukoiran kanssa. Mahtava aloitus kurssille!