Vastatuulta hakumetsässä

Olimme hakumetsässä Pirkkalassa ja poikkeuksellisesti otimme koirille kaksi kierrosta. Poljimme kolme erillään olevaa kaistaa, kuten edellisellä kerralla oli ollut puhetta. Tarkoituksena oli vahvistaa ilmaisua ja ottaa hallintaa keskilinjalle.

Koira pääsi baanalle, ja tuttuun tapaan neliveto olisi ollut mieleen. Tänään ei oltu tehty lenkkiä tai muuta tasoittavaa alle. Käsissä ei kiertänyt veri, kun otimme äänen avauksen. Se pätki jonkin verran. Jatkossakin vain yhdellä kaistalla ilmaisu oli todella hyvää.

Hallintakokeilu oli mielenkiintoinen. Ensimmäinen maalimies toi keskilinjalle, piti kiinni ja vapautti koiran luoksetuloon minulle, joka seisoskelin jo toisen kaistan päässä. Siitä lähetys kakkoselle. Kakkosella menin puoleen väliin vastaan ja kutsuin koiran maalimieheltä pois. Kytkin kiinni, tulimme keskilinjalle ja yritin huonolla menestyksellä seurauttaa. Sain "hyvää" kommenttia siitä, että etenen vauhdilla, kun koira seurailee, mutta sitten alan hiipiä, kun koira alkaa harhailla. Tässä voi olla vinha perä.

Teimme vielä toisen satsin tauon jälkeen samoille kaistoille. Siinä otettiin ripeät siirtymiset ja lähetykset kaistoille. Vain yksi tuntui onnistuvat nappiin omastakin mielestä. Muissa meni sähellykseksi, ja kerran vapautin koiran maalimiehelle, vaikka se jäi istu-käskystäni huolimatta seisomaan. Reaktiokykyni ei pysy mukana, kun vauhti nostetaan korkeammalle. Vaikka tarkoituksena oli nostaa virettä, koiran ilmaisukaan ei ollut kummoinen. Viimeisellä maalimiehellä tuli taas kommenttia, että koiran piti jäädä huokailemaan hetkeksi ennen kuin se pystyi aloittaman haukun. Eli vaikka alla ei ollut rasittavaa treeniä, tuntui siltä, että koiran kunto ei riittänyt. Hmmm...