Pöhinää ja pelastusta

Olipa mielenkiintoinen treeni. Pääsimme harjoittelemaan hakua varikolla, jossa oli laajalla alueella työkoneita ja useita erilaisia rakennuksia. Kun tuli Rommin vuoro, hain sen autosta, ja se oli jo ihan täpinöissään. Ennen kuin pääsimme harjoittelupaikalle, matkalla törmäsimme harjoitusta seuranneeseen katselijaan. Rommi lähestyi ensin henkilöä uteliaana, mutta juuri ennen kuin koira ehti ihan liki, henkilö kumartui ja pipon tupsu heilahti päälaella kohti koiraa. Tupsu tai joku muu henkilössä sai koiran aivan pois tolaltaan. Se peruutti rajusti ja pöhisi isoon ääneen. Meillä meni tovi ennen kuin tilanne oli purettu riittävästi ja sittenkään koira ei ollut aivan oma itsensä. Äänenavaus meni kuitenkin sen verran reippaasi, että päätin jatkaa harjoitusta.

Hakupaikalla koira lähti töihin hyvin, löysi heti ensimmäisen maalimiehen vasemmalta lumikasan päältä. Kuulin, kuinka se ei oikein uskaltanut heti haukkua, mutta maalimies onneksi odotti rauhassa ja henkisesti tuki koiraa ilmaisuun. Se aloitti vihdoin haukun, ja maalimies palkkasi koiran oikeaoppisesti vasta, kun ilmaisu oli hyvä.

Toinen maalimies oli heti oikealla, mutta kun en sitä tiennyt, lähdin kiertämään edessä olevaa kolmiota. Koira pyrki kovasti oikealle, mutta en lukenut sitä siinä oikein. Koira yritti päästä kohti hajua lumikasan läpi, mutta se oli liian kova urakka, ja lopulta se luovutti. Se lähti mukaani, teki kierroksen ympäri, ja palasi hakemaan toista maalimiestä sieltä, mihin se oli kierroksen alussa pyrkinyt. Maalimies oli korkealla työkoneen päällä, ja koira yritti ratkaista tilannetta. Se nousi koneen rengasta vasten, kiersi autoa, ja kipaisi kohti minuakin. Ohjasin sitä takaisin maalimiehelle. Sitten koira jäi maalimiehen luo edelleen miettien, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Lopulta se ratkaisi homman itse, ja alkoi ilmaista, vaikka ei päässytkään ihan maalimieheen kiinni. Hieno koira.

Kolmas maalimies olikin vastaavasti työkoneen alla. Koira mönki sinne akselin alta, ja sai selkäänsä ihanaa, haisevaa rasvaa. Ilmaisu koneen alla oli myös hieman haastavaa. mutta hienosti se selvisi siitäkin.

Illan lopuksi teimme vielä hengailuharjoituksen Rommille samalla, kun purimme treeniä. Varmistimm tällä, ettei sille jäänyt mitään pöhinä-traumaa vierailijasta. Onneksi paikalle sattui myös tuttu pariskunta henkilöautollaan, joten saimme vielä BH-tyyppisen auto-harjoituksen samaan rahaan. Treenissä oli siis sopivasti haastetta ja sopivasti onnistumista.