Pikkupakkasta betonitehtaalla

Noin neljän asteen pakkasessa lähdettiin tekemään hakuhakuja kuten edelliselläkin kerralla. Välissä oli ollut taas taukoa pakkasten takia, joten hiukka oli hakusessa, mitä ollaan tekemässä. Kolmella maalimiehellä reagoitiin sekä maalimiehiin että harhajälkiin, joita käytiin sitten tamppaamassa ja tarkistamassa, että ei siellä ole ketään. Meidän yhteistyö ei vielä pelaa toivotulla tavalla, kun Rommi kyllä reagoi hajuun, mutta ei kuitenkaan osoita sitä riittävästi minulle. Tällä kertaa tulkitsin koiraa jatkuvasti väärin.

Kaksi ensimmäistä maalimiestä löytyi kyllä ihan suoraan heti, kun olin lähettänyt koiran. Sillä välillä oltiin tehty retkiä harhajäljillä sekä tulkittu reaktioon, joka ei ollut sitä. Kolmas maalimies oli keskilinjan vasemmalla puolella, mutta haju joko leijaili ympäri oikealla olevan rakennuksen seinää tai sitten tulkitsin koiran pieleen ja lähetin sen oikealle. Se suoritti tehtävänsä hyvin, koska se etsi maalimiehen pitkän kaarroksen kautta ensin oikealta, sitten edestä ja lopulta vasemmalta. Se ei luovuttanut ja palannut minulle takaisin - ei edes kutsusta, joten sillä saattoi sittenkin olla haju. Otimme vielä neljänneksi korjaus-maalimiehen, jonka sijainnin tiesin. Sinne se juoksi suoraan.

Olipa mielenkiintoinen treeni. On taas pohdittavaa, miten jatkamme tästä. Ehkä pitäisi päästä hajuharjoitteluun olosuhteissa, jossa
a) tuulen suunta on koko ajan selvillä ja
b) aluetta pääse esteettä kävelemään joka paikassa (nythän oli lunta paikoin melkein puoli metriä ja lumen alla erilaisia koiran jaloille hankalia paikkoja)
Tai sitten pitää miettiä kikka kolmonen.