Tiistaitottis

Tänään tiistaitottiksessa alkuun sivulletuloharjoituksia, taas. Olemme yrittäneet korjata vinoa perusasentoa, joka on parantunutkin. Paikkakin on kuulemma hinasen liian edessä. Tänään kun oli apua naksuttelussa ja ylimääräinen silmäpari katsomassa treeniä (kiitos!), varmistuin siitä, että molemmat virheet johtuvat liiallisesta yksin treenaamisesta. Vikapaikka on nimittäin se, mistä vielä itse näen, mitä koira tekee. Kun paikka korjataan oikeaksi, jää koira rintavarustukseni taakse piiloon. Seuraamisissa luonnollisesti oli mukana edellä mainitusta virheestä johtuva takaa avautuminen, koska koira etsii taas paikan, josta näkee naamani ja päinvastoin. Vinoa kulkemista korjattiin kaarroksella vasemmalle.

Otettiin vielä muutama istu-maahan-kaukokäskyharjoittelu. Kun mukana oli apuri, saatoin vain keskittyä käskyihin. Jostain syystä näin ei koira odottanut tueksi käsiapuja, kuten olin luullut. Positiivinen yllätys siis. Asennonvaihtoja ei nyt kauheasti mietitty ja paikkakin pysyi hyvin. Tämä on Rommille jotenkin luontainen liike.

Tauon jälkeen tehtiin myös noudon esiharjoitteluna pitämistä. Muutama kerta (erityisesti viimeinen) saatiin pari sekunttia kestävä pitokin. Koira pääsi myös ottamaan ensikontaktia kapulaan, kun treenikaveri härnäsi sitä kapulalla mukavasti. Eihän sillä koiralla ole mitään sen kantamista vastaan - koko ongelma on mun korvien välissä.

Tänään saatiin ilahduttava viesti Pirkanmaan Pelastuskoirilta. Pääsemme mukaan alkeiskurssille, joten Rommin kanssa on luvassa viiden viikon intensiivikurssi myös sillä saralla. Kohti uusia seikkailuja!