Kevät alkaa raunioilla

Olimme tänään ekaa kertaa raunioilla tänä vuonna. Tämäkin treeni enteilee maastokauden kunnollista alkua. Lunta oli tosin niin paljon, että liikkumaan pääsi vain polkuja pitkin, jotka nekin antoivat periksi.

Rommin äänen avaus oli reipas. Käskin sitä peruuttamaan kerran, koska se tuli mielestäni liian lähelle. Kun lähestyimme rataa, irrotin koiran hihnasta jo hyvissä ajoin. En ottanut sitä tällä(kään) kertaa lainkaan hallinnassa, koska ajattelin, että se saa pitää kivaa, jos haluaa. Koira lähti heti partioimaan aluetta (=juoksemaan pitkin kenturaa).

Ensimmäinen maalimies oli savunhajuisessa ja pimeässä kontissa. Koira kiersi konttia ja paikansi hajun kontin taakse. Koira meinasi jäädä sinne, mutta lähti onneksi liikkeelle, kun minäkin etenin. Se löysi avoimen oven, meni sisään, harhaili ensin lähellä ovea, mutta upposi syvemmälle ja löysi maalimiehen. Seuraava löytyi pienestä majasta. Koira oli peruuttanut itse maalimiehen nähtyään, ja maalimies jopa ajatteli, että nyt koira jättää hänet. Koira oli vain mennyt hieman taaemmaksi ja aloitti sitten haukun. Kolmas maalimies oli pidemmällä radalla. Kiersimme ketteryyskentän kautta sinne, ja koira selvästi epäröi edetessään pidemmälle. Maalimies kuitenkin löytyi putkesta, jossa haukkuminen oli Rommille hieman vaikeaa, kun putki kaikui.

Löydettyään maalimiehen koira sai häneltä narupallon. Maalimies saattoi koiraa pallon kanssa pitkän matkaa. Maalimies myöskin irrotti pallosta, ja koira toi sitä hänelle takaisin. Sen leikki oli harvinaisen hyvä Rommin leikiksi. Vaikka kaikki maalimiehet nousivat, niin leikki kruunasi rauniokauden avajaiset.