Alkuun oli vuorossa riekkumista ja painikavereina olivat ainakin Luca, Make, Milli, Sumi ja Tyson - varmaan muitakin, mutta muisti on hyvä, mutta lyhyt. Oli niin lämmintä, että koko porukka hakeutui yksi toisensa jälkeen varjoon. Sieltä olisi pitänyt kömpiä treenaamaan, mutta painuttiinkin uimaan läheiseen rantaan. Rommilla oli vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan, mutta hyvä että odotettiin: koira tuli pienen epäröinnin jälkeen veteen ja ui muutaman vedon reippaasti. Taas jaksoi vähän aikaa, kun iho sai viilennystä.
Uskaltauduimme agilitykentällekin. Jari katseli meidän leikkiä, ja antoi hyviä ohjeita leikin kehittämiseen. Myös Jari leikitti Rommia, mitä oli kiva seurata. Nyt tiedetään, että se leikkii muidenkin kanssa. Sitten kokeiltiin putkea. Jari odotti lelun kanssa putken toisessa päässä ja houkutteli sen sillä läpi. Sitten kokeiltiin niin, että juoksin itse palkkaamaan toiseen päähän. Koira oli ensin pk-puolella (vasemmalla) ja sitten Jari käski vaihtaa puolta. Tein mielestäni työtä käskettyä, mutta Jari sanoi uudelleen, että vaihda puolta. Häh, mähän just tein niin. Mutta niin sitä jumittuu ohjaamaan toispuoleisesti.Rommi putkesta, copyright Kati Koivu
Huilitauon jälkeen lähdimme metsäbaanalle, ja isäntä teki kuivaan maastoon Rommille reippaanpituisen jäljen (yli 50 metriä?). Ensin saimme seurata, kuinka siskotyttö Unna teki tarkkaa työtä omalla urallaan. Meno oli maltillisen rauhallista, mutta sitten oltiin me vuorossa. Ei vaiskaan, Rommi otti harvinaisen tarkasti jäljen ja eteni kohtuullisen hyvin. Vain pari hukkalenkkiä sivuille, vaikka jälki meni välillä jopa traktoritietä pitkin. Loppupalkkakin maistui hyvin tehdyn työn jälkeen. Parasta oli kuitenkin, kun sai kirmata Unnan kanssa ympäri läheistä laavua. Päivän mittaan oltiin leivottu väsynyt nuorimies. Sääkin viileni, kun satoi. Oli hyvä aika lähteä välillä kotin huilaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti