Lastenvahti ja tokopoika

Päivällä kävi tuttavaperhe kolmen poikansa kanssa kylässä. Pienimmäinenkin on tottunut koiraan, mutta perheen oma koira on selvästi tottuneempi väistämään perheen pienimpiä kuin tämä meidän pentunen. Onneksi Rommi malttoi olla vahtimatta lapsia ja meni rennosti loikoilemaan omalle paikalleen takaoven eteen, vaikka poitsut kirmasivat välillä ohi. On helpottavaa nähdä, että poitsu suhtautuu lapsiin niinkin rennosti. Myös vieraiden saapuminen sisään alkaa sujua hyvin, kun poitsu malttaa odottaa rinnallani vapautusta, kunnes vieraat ovat saaneet kengät pois ja takit naulaan. Eihän se ilman palkkausta suju, mutta sen avulla kohtuullisesti.

Iltapäivällä kävimme pikaisesti tokoilemassa. Kokeilimme liikkeestä seisomaan jäämistä. Jäin joko sivulle seisomaan tai käännyin Rommin nenän eteen niin, ettei mitään etenemisen mahdollisuutta ollut. Luoksetulossa emme ole juuri edistyneet, vaan käsiapua edessä tarvitaan vahvasti. Hypyssä todettiin, että toisella puolella ei enää tarvita palkka-alustaa apuna, koska hyppy itsessään kiinnostaa riittävästi. Täytyy alkaa palkata esteen yli seisomista ja liittää käskysanakin mukaan. Luoksepäästävyydessä Rommi malttoi olla ihan paikallaan, mutta sitä helpotti lähes jatkuva nakkivirta suuta kohti. Poitsu oli taas mukavan rento, paitsi ihan lopussa, kun ilmeisesti iso palkkamäärä alkoi jo vähän vaatia tyhjennystä toisesta päästä. Vieraiden ja treenin jälkeen nokoset olohuoneen lattialla näyttivät maistuvan.