Hyvää ja hieman huonoakin

Pelastuskoirien radalla harjoiteltiin ketteryyttä tiistai-iltana. Meillä oli jäänyt monta kertaa väliin harjoittelussa koiran ja oman sairastelun vuoksi, joten luvassa oli paljon uusia ketteryystelineitä. Jouduimme odottamaan vuoroamme, ja Rommille teki tiukkaa hengailla ja olla tekemättä mitään keskellä raunioita. Taisi poika luulla, että olemme menossa hakutreeniin, kun nenä kävi kovasti. Koira pongaili ihmisten hajuja ja teki vetospurtteja siihen suuntaan, missä porukka oli koolla. Vihdoin pääsimme sitten itse vuoroon.

Ensin mentiin tynnyrilautaa (ei mitään käsitystä, mitä esteet ovat oikeilta nimiltään), jonne kiipeäminen meni hyvin. Ennen lautaa koira tuli hienosti perusasentoon ja sitten kiipesi liikkuvalle alustalle. Vielä ei osattu odottaa ohjaajaa hypyn jälkeen, ja laskeutumisen jälkeenkään ei ollut hallinnasta tietoa. Välillä käytiin tekemässä kunniakierros ties missä. Vaakasuorilla tikkailla kokeiltiin ihan ensimmäisiä askelmia, mutta takapään hallinta tuotti ongelmaa. Poitsu kokeili kuitenkin edetä, mutta kun tasapaino ei riittänyt, se tipahti pari kertaa pahasti puolien väliin. Jatkoimme kuitenkin reippaasti. Vaikea alusta tuotti enemmän ongelmaa minulle kuin koiralle. Liukas tasainen alusta oli hieman jäässä, joten piti olla varpaat tarkkana, ettei kaadu. Ole siinä sitten reipas. Pituushyppy onnistui "target":n kanssa. Koira ei erehtynyt kiertämään estettä, vaan hyppäsi hienosti pituutta "hyppy"-käskyllä. Putki mentiin agility tyyliin, ja lopun seisahtumista ei vielä kokeiltu lainkaan. Vielä yhtenä treeninä oli kantaminen. Poika kiipesi pöydälle, mistä nostin sen syliin. Kouluttaja kaappasi sen sylistäni omaan syliinsä ja punnituksissa nostoihin tottunut koissu ei ollut kovinkaan kummissaan. Kannoin sitä itse vielä hetken, jotta varmistuin siitä, että koira ei reagoi sylissä myöskään liikkumiseen. Rauhallisena pysyi hän.

Lopussa tehtiin vielä yhteistreeni, jossa tehtiin ohituksia. Koirat ensin vastakkaisilla puolilla kuin ohjaajat, ja sitten samalla puolella. Ihan hyvin mentiin. Seuraamisessa tarvitaan vielä namiapua, mutta häiriö ei tuottanut tällä kertaa ongelmaa. Sitten mentiin vielä luoksetulo kujassa. Vaikka koiraa kiinnostavat tällä hetkellä kaikki toiset koirat, luoksetulo sujui hienosti. Käskyn jälkeen vapautin heti ja heitin lelun taakse. Se tuotiin hienosti riittävän lähelle. Muiden luoksetulot olivat haastavampia, ja mitä useammin koira kuuli käskyn "tänne" sitä enenmmän se reagoi siihen. Viimeisen koiran komento oli jo liikaa, ja jouduin nyppäämään aika kovasti.

Samana iltana ja seuraavana iltana liikkuminen lenkin alussa oli taas vaikeaa. Rasitus tuntuu aina vaikeuttavan oireita. Silti ei oikein päästä kiinni, miksi kunto aaltoilee. No, huomenna taas ELL:iin kontrolliin. Takana 10 päivää sulfakuuria ja kipulääkettä edelleen on-off. Eroon ei ole lääkkeistä päästy.