Unohtunut haku

Hakumetsän salaisuudet ovat jo hieman unohtuneet tältä koirakolta. Teimme majan aluetta 100 metristä nurinpäin. Ilmoittautuminen sujui melkein ok. Kerran koira kävi haistamassa tuomaria, mutta lähti siitä vielä melko hallitusti ensimmäiselle lähetyspaikalle. Siihen se hallinta sitten loppuikin.

Ensimmäinen pisto oikealle lähti takaviistoon alueen ulkopuolelle, jossa oli kuitenkin kävelty, joten siellä oli varmasti hajuja. Koira oli hetken hukassa, ja kun huusin sitä takaisin, se ei tullut, mutta kuulin sen räiskivän maastossa, kun oksat paukkuivat. Hetken päästä se oli löytänyt tiensä maalimiehelle umpipiiloon ja ilmaisi hyvin. Kutsuin koiran luo, kun jo kuulin, että se lähti itsenäisesti keskilinjalle.

Toinen pisto suuntautui hieman paremmin, mutta keskeytyi, kun koira sai hajun edelliseltä koiralta maastoon jääneistä nameista. Sain onneksi koiran luopumaan niistä, ja se lähti taas tekemään hommia. Se palasi umpipiilolle ja ilmaisi hyvin. Ehdin piilolle, ja maalimies palkitsi hyvällä hetkellä.

Saatoin koiran keskilinjalle ja laitoin sen kolmannelle pistolle avomaastoon. Koira löysi hyvin ja sai palkan nopeasti. Koira huohotti taas kovasti treenin jälkeen, mikä jaksaa ihmetyttää mua jatkuvasti siihen nähden, kuinka paljon se nykyään saa lenkkiä. Tämmöinen oli siis treeni pienen tauon jälkeen.

Agility nro 4 uudella ohjaajalla

Taitaa pikku hiljaa rutiini löytyä uudelta koirakolta agilityn parissa. Ilmeisesti harjoittelu on kohtuullisen mukavaa, koska kiinnostusta jatkaa myös talvitreeneissä löytyy.

Käsi pakettiin

Tiistai-illan ratoksi lähdimme iltakävelylle. Otin koiran flexiin. Alkulenkillä isäntä kommentoi minulle outoa tapaani palkata koiraa ajoittain siten, että pidän flexin koteloa polvieni välissä, ja kaivelen palkkoja molemmin käsin. Tämä kävi kohtalokkaaksi eräässä koirakohtaamisessa, joka ensin näytti menevän hyvin. Palkkausvaiheessa Rommi oli kuitenkin sitä mieltä, että se lähtee jo ohi menneen koiran perään, jolloin mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää hillitä menoa flexin ohuesta narusta, mikä on tuhoontuomittu juttu. Sana ei siis mennyt perille, kun koira oli jo tempaissut nollasta sataan sadasosasekunnissa.

Naru poltti vasempaan käteeni viirun koko kämmenen leveydeltä ja vasemmasta etusormesta puuttuu nyt nahka nivelen kohdalta vereslihaan asti. Onneksi kenellekään muulle ei käynyt mitenkään, vaikka toisen koirakon isäntäkin pyllähti hässäkässä maahan. Rommi ymmärsi väistää tilanteesta, kun saavuin karjuen paikalle ja ei yrittänytkään toistamiseen mitään, vaan tyytyi ihmettelemään kauempaa, että mitähän tuo emäntä huutaa.

Käsi oli uskomattoman kipeä koko illan, ja peitin sen useammalla rakkolaastarilla, mikä helpotti hieman kipua. (Myöh. huom. Vaikka rakkolaastari oli loistava homma kivun ja kosketusherkkyyden takia, kohta oli parin päivän hautomisen jälkeen vain pahemman näköinen. Koska kohta vielä neljänkin päivän jälkeen on auki ja tihkuu kudosnestettä, on se kuitenkin suojattava jollakin. Leveä haavalaastari estää mukavasti niveltä taipumasta, joten eiköhän se tästä. Flexit, argh!

Agilitytreenistä raportoitua

Minulle raportoitiin, että koira toimii agilityssä hyvin, mutta kaikki ongelmat juontavat ohjaajasta. Niinhän se on toki aina. Koirat on hyviä, ja me ihmiset estämme niiden kehittymistä! ;-)

Keskikorvan tulehdus

Rommi vietiin näytille eläinlääkäriin, kun se on puistellut korvia hieman liian tiuhaan ja ollut ääniherkkä jo jonkin aikaa. Diagnoosina oli keskikorvan tulehdus (konjuktiivan turvotus), ja lääkitykseksi tuli 9 päivän antibioottikuuri. Lääkkeiden piti olla hyvän makuisia, mutta eivät kyllä maistuneet meidän ahneelle koiralle. Sitten painetaan tabut alas perinteisin menetelmin.

Koira painaa nyt 26,3 kiloa, joten näille tietämille paino on nyt vakiintunut jo pidemmäksi aikaa.

(Myöh. huom. Masu ei reagoinut antibioottiin lainkaan. Hieno homma.)

Rommi lammasfarmilla

Olipa kerrassaan uusi ja mahtava kokemus päästä katsomaan lammasfarmille, miten oikeat ja aidot lammaskoirat toimivat. Samalla pääsi joukko ausseja harjoittelemaan paimennuksen saloja kahdessa koulutusaitauksessa. Ensimmäisten koirakoitten menoa seuratessa oli vielä hieman hukassa se, mitä aitauksessa pitäisi koiran kanssa tehdä. Koirat suhtautuivat lampaisiin kukin hyvin omalla tavallaan, joten oli vaikea ennustaa, miten oma otus käyttäytyisi tosi paikan tullen. Lammasaitauksen reunalla kävellessä se suhtautui isoon laumaan suurella mielenkiinnolla, ja katseli niitä kummissaan, mutta uteliaana.

Rommi pääsi tosi toimiin kolme kertaa. Ensin näytti siltä, että se innostui asiasta hieman liikaa, jolloin kouluttaja tuli auttamaan meitä, ja laittamaan koiraa ruotuun. Sitten pääsimme kokeilemaan hommaa kahdestaan. Ajatuksena oli mennä lauman toiselle puolelle, kävellä takaperin (!) ja opastaa koiraa pysymään lauman perässä. Koira kuitenkin pyrki kohti ohjaaja, josta sitä kiellettiin kepillä maahan napsauttamalla. Rommikin kokeili tätä erityisesti ensimmäisessä satsissa koko ajan, ja oli hämmentyneen näköinen, kun ei päässytkään ohjaajan luo. Autoin koiraa koko ajan kääntymällä lauman kanssa siten, että koira jäi lauman taakse. Tuntuikin siltä, että se olin kyllä minä, joka sitä laumaa vei, eikä koira.

Isäntä otti koko komeuden videolle, joten sieltä pitäisi vielä oikein ajan kanssa purkaa nauha ja katsoa, mitä eri satseissa oikein tapahtui. Kaksi ekaa kertaa oli pienemmässä aitauksessa ja kolmas oli isossa, jossa oli vielä selvästi vaikeampaa ohjata koiraa ja pitää homma jonkinlaisessa ruodussa. Mutta päivä oli aivan loistava, ja taas on korkattu yksi harrastus lisää. Harmi, kun mikään näistä lajeista ei ole sellainen, että heti voi sanoa, ettei ole mun juttu. Niin näitä jää sitten roikkumaan tuonne takaraivoon, että tuotakin pitäisi tehdä. Siinä käy sitten niin, että vapaa-aikaa ei ole enää ollenkaan. Pakkohan tässä on alkaa jostain reunasta karsimaan näitä tekemisiä, että tässä pysyy joku tolkku.

Rommi agilityssä

Rommi kävi taas agilityssä uuden ohjaajan kanssa, ja emäntä ei ollut mukana ollenkaan. Raportissa kuvattiin tarkkaan, millainen rata oli ollut vuorossa, ja mitkä kohdat olivat olleet haastavia. Sama jälkipuinti on auttanut itseäni ohjaamisen opettelussa.

Hiekalla maustettuja nameja

Alkutohinoissa laitoin kentän laidalla koiralle namia pussiin. Joku toinen treenaava koira meni meistä ohi, ja Rommi päätti nykäistä siihen suuntaan. Näin koko varasto levisi pitkin kenttää. Oli vähän hiekkaisia nameja tarjolla. Paljon muuta ei tästä treenistä jäänytkään mieleen. Jäävistä liikkeistä seisomaanjäänti taisi sujua hyvin ja muutenkin meno oli normaalia meidän tasoa.

Rommi agilityssä uuden ohjaajan voimin

Rommi pääsi agilitykoitokseen uuden ohjaajan voimin. Aluksi se vilkuili koko ajan radalta emäntänsä suuntaan, mutta loppua kohden tyytyi kohtaloonsa, ja alkoi yhä tiiviimmiin seurata uutta ohjaajaa. On se kumma, miten jotkut oppivat ohjaamista vain seuraamalla sitä ajoittain kentän reunalta. Taustat nopean pallopelin parissa auttaa varmasti asiaa, kun reaktionopeus on jotain aivan muuta kuin mihin koiran aiempi ohjaaja pystyi.

Tottelevainen AVO EH

Rommi esiintyi tänään AVO-luokassa Valkeakoskella. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, mutta onneksi aussit esiintyivät aivan päivän aluksi. Serbialainen Suncica Lazic saneli näin:

"Good proportions. Typical head. Ears could be better set on the head. Excellent topline and tail position. Deep chest. For his size bones could be a little stronger. A little bit shorter upper arm. Movement a little bit soft on the hocks."

Kiitokset händlerille!

Illalla poikkesimme vielä toko-treenissä. Ei muuten mitään erikoista, mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että sivulle tulo on ollut välillä vähän nihkeää. Täytyy palkata siitä useammin.