Jälkeä, hanskoja ja vähän muurahaisiakin

Treenasimme jälleen Vehmaisissa kauniissa kesäsäässä, vaikka mennään jo pitkällä elokuussa. Mittari näytti pariakymmentä. Keskustelimme ohjaajan kanssa aluksi siitä, millainen jälki tehdään. Minä olin ajatellut jatkaa edellispäivänä löydettyä hyvää linjaa (verilättyä joka askeleelle, kaarteita, loppupalkka), kun taas ohjaaja ehdotti reippaampaa kokeilua: ei makupaloja ja pari esinettä. Teimme sitten kompromissin ja laitoimme jäljelle sekä makupalat että esineet.

Ohjaaja teki jäljen, joten minä en tiennyt, missä se menee. Meille osoitettiin lähtöpaikka, josta taisin jo heti perusasennon jälkeen ohjata koiraa vikasuuntaan. Mutta koira korjasi itse tilanteen, ja minä seurasin perässä. Alku oli minusta ihan hyvää jäljestämistä. Vauhdin puolesta etenimme sen verran rauhallisesti, että liina saatiin löysälle ja minäkin ehdin miettiä jalkojeni verkkaista asettelua. Jälki teki kaarroksen ja jonkun matkan päässä näin hanskan. Koira merkkasi sen reippaasti ja otti sen myös suuhun. Koska esineet ovat meille hieman haastavia, koira sai palkaksi retuuttamista ja vuolasta kehumista.

Valmistauduin jälleen etenemiseen ja ilmeisesti annoin vanhasta tottumuksesta jälki-käskyn. Koira lähti vauhdilla eteenpäin ja en ollut aivan varma, edetäänkö sinne, mihin piti. Vauhti oli myös minusta liian kova, joten taisipa kierroksia tuli liikaa palkkauksessa. Jonkunlaisen kimurantin kaarroksen jälkeen näin kuitenkin toisen hanskan, jonka koira tosin ohitti ilman huomattavaa reaktiota. Pysäytin etenemisen ja leikimme hanskalla. Koira lähti etenemään jälleen, mutta sitten kuulin huudon, että jälki jo loppui ja koira etenee jo poistumisreitillä. Jäljen löytämisessä ja sen seuraamisessa ei siis ollut suurempaa ongelmaa.

Palautteenannossa koira sai vielä nauttia pienen purkin omaa ruokaansa. Kun poistuimme kohti autoa, koira vaikutti väsyneeltä, mutta onnelliselta. Treenin jälkeen mielentila ainakin näytti toivotulta.