Taikaa jälkeen

Jälkitreeniin löytyi ilmeisesti ja toivottavasti oikea lääke, kun nakkien ja puolipehmeiden makupalojen jälkeen jäljelle otettiin vanha kunnon verilätty. Siinä on taikaa!

Lämpoisessä kelissä (+20 astetta) laitettiin kotinurmelle n. 35 metrin jälki. Tuulta ei ollut juuri ollenkaan. Edellisyönä ja aamulla oli satanut, joten kosteuttakin varmaan löytyi jonkin verran. Askel oli edelleen sellaista lyhyenläntää. Jälki oli "ällän" mallinen, ja kulma melko loiva. Jälki vanheni puolisen tuntia.

Menimme jäljelle vapaana, mutta hallitusti, ja Rommi vaikutti rennolta. Otin perusasennon n. metrin päässä jäljen päästä ja kontaktin jälkeen kehotin Rommin jäljelle. Ensin hypähdettiin pari metriä eteenpäin nenä maassa (mentiin parin lättypalan ohi), mutta sitten lätty imi poikaa mukaansa pala kerrallaan. Heti ensimmäisestä makupalasta saatiin tällä kertaa liina löysälle. Nyt mentiin rauhassa pitkin jälkeä yhtä kanittamista lukuunottamatta (kroppa poikittain). Kepo seurasi jonkin matkan päässä perässä ja kertoi, että noin joka kolmas makupala jäi maahan. Muut poimittiin parempiin suihin. Yhtä makupalaa nosteltiin pariin kertaan varovasti - olikohan joku muukin haukannut siitä. Kulma mentiin jostain syystä vauhdilla, ja siihen jäi rypäs herkkujakin. Se oli ainoa hetki, kun liina kiristyi. Muuten sain talsia sen perässä rauhassa. Olipa kiva antaa loppupalkka ja kiittää koiraa tosissaan hyvin tehdystä työstä. Viime jäljillä on täytynyt vähän tsempata itseään kehumiseen ja palkkaukseen. Pari tällaista jälkeä vielä, niin usko hommaan on palannut.

Onneksi jälki meni hyvin, sillä muuten viikonloppuna on ollut mitä ihmeellisimpiä juonittelujuttuja. Varmaan viikon verran Rommi on alkanut väistellä paikkaa, jossa aina haukkuu koira. Se alkoi painaa pyllynsä penkkiin ennen ko. paikkaa ja kieltäytyi etenemisestä. Ei auta hyvä eikä paha. Sitten alettiin istuskella jo ennen ko. paikkaa sitten sitä alkoi tapahtua missä vaan. Poitsu testaa meitä molempia nyt täpöillä, koska eteneminen näyttää maistuvan, jos on luvassa makupala (jota se ei tosin noissa tilanteissa saa). Ei siis taida olla mistään kiputilasta kyse. Toisaalta viikonloppuna on saatu kokea ihan hienoja onnistumisiakin, kun kävimme mm. näyttelyssä kiertelemässä ihmisten ja koirien seassa. Loppujen lopuksi sielläkin rentouduttiin, vaikka sielläkin muut koirat olivat se suurin haaste, kun olisi joka ikistä pitänyt päästä moikkaamaan.