Jälki helpottaa hieman

Tänään samalle nurmelle kuin viimeksi vankasti myötätuuleen syntyi noin 35 metrin jälki. Matkalla oli neljä enemmän tai vähemmän jyrkkää kurvia, joista kaksi oli ihan 90 asteisia. Jäljellä oli edelleen lähes joka askeleella makupala, kuten meitä on ohjeistettu. Sää oli aurinkoinen ja lämmin ja ajoimme jäljen illan edellä. Aurinko porotti kuitenkin kuivalle nurmelle edelleen, ja päätin ajaa jäljen noin 10 minuutin päästä tekemisestä.

Vein Rommin jäljen alkuun ja sanoin "jälki". Minusta tuntuu paremmalta nyt opettaa jäljen nostaminen erikseen, kun hommaan saadaan takaisin se rauhallisempi moodi, joka on meiltä ollut nyt hukassa. Rommi lähti imuttamaan jälkeä voimakkaasti ja nykäisi muutaman metrin eteenpäin lähes yhdellä loikalla. Sitten se pysähtyi syömään nenän kohdalle sattunutta makupalaa, tyypillisesti sivuittain jälkeen nähden (nenä namissa, mutta kroppa jo menossa?). Sen jälkeen edettiin pitkän matkaa ripeästi eteenpäin siten, että koira liikkui pari mittaansa eteenpäin, pysähtyi syömään yhden makupalan ja taas mentiin. Niin mentiin pitkän matkaa. Muutamassa kohdassa saatiin liinakin löysemmälle.

Ensimmäisen 10 metrin jälkeen edettiin jo lähes koko ajan jäljen suuntaisesti. Seuraava 90 asteen kurvi oli hetken hukassa, mutta se haki takaisin jäljelle itsenäisesti. Myös seuraava kurvi löytyi hyvin. Pitkällä suoralla oli ajoittain ihan hyvääkin etenemistä, mutta liina piti pitää edelleen mielestäni liian kireällä. Nenääkin piti pari kertaa tuhautella ja nenätyöskentely alkoi myös kuulua paremmin. Toinen ysikymppinen meni ihan nappiin. Loppupalkka oli kurvista 10 metrin päässä. Kurvin jälkeen maltettiin vielä haistella kunnolla puoleen väliin asti, mutta sitten bongattiin purkki ja viiletettiin viimeiset 5 metriä tuulen lailla.

Huh, joka tapauksessa hieman helpotti, kun homma on ollut nyt tosi takkuista. Onneksi muut viikon treenit ovat menneet tosi hyvin, että ei ole ihan epätoivoinen olo.