Pikkujoulutottis

Pikkujoulutottikseen oli tehty houkutuspöytä, joka notkui herkkuja - ihmisille. Hallissa tehtiin tottispyörähdyksiä, ensin ryhmätreenissä, sitten yksitellen. Ryhmätreenissä suuri osa treenin keskittymisestä menee siihen, kun katsoo, ettei kompastu vaikkapa paikkamakuussa olevaan koiraan. Hyvin Rommi seuraili siinäkin.

Yksilöreenissä menimme seuraamista kääntymisillä, pysähtymisillä ja vauhdin muutoksilla. Pari kertaa koiran ote herpaantui, mutta sitten taas palattiin tekemiseen. Vauhdin muutokset olivat minusta erityisen hyviä. Omat käännökset ovat vieläkin liian lepsut ja muutenkin saa piiskata itsensä tottishenkeen. Sivulletuloissa koira hakee jo kontaktia niin tiivisti, että sivuttaissiirtymisissä olen välillä lentää kumoon, kun koira tekee tyylillä: "hei mä hyppään täältä sivusta sun reiteen kiinni, jooko!?".

Toisessa setissä koitimme leikkiä hieman, mutta se oli juuri sellaista kuin odotinkin. Narulelu oli kiinnostava, mutta ei mikään ihku. Ulkona toiset koirat olivat taas Rommin mielestä ikäviä, mutta sisällä ei ehdi haukkua, kun on koko ajan tekemistä.

Voitaisiin taas kuulemma laajentaa treeniä muihinkin asioihin, kun tuota seuraamista on nyt menty niin paljon. Se on kyllä totta. Asentojenvaihdot, noudot, paikkamakuut jne. ovat olleet nyt hieman vähemmällä, joten muistetaanpa pitää nekin valikoimissa.