Pakkanen on paukkunut koko viikon, ja ulkotreenit ovat olleet tauolla. Lenkit ovat olleet lyhyitä, ja silloinkin lenkeillä on pidetty takkia. Sitä riisuttaessa kuivasta turkista sinkoilee sähköiskuja, ja joka karva sojottaa eri suuntaan. Takki on tainnut olla osasyynä siihen, että välillä on pitänyt hetki neuvotella, lähdetäänkö tuulikaapista pakkaskeliin. Rommi tuntuu olevan joistakin pienistä asioista tosi herkkä. Nyt kun on vähän lauhempaa, ilman takkia mennään taas iloisesti. Pitänee pysyttäytyä takinkäytössä vain, kun koira odottelee pitkään autossa.
Sisällä on harjoiteltu lelujen noutoa ja näkkileivän piilotusta. Lelujen etsintä on koiran mielestä tosi mukavaa, ja se tarjoilee sitä muutenkin huvikseen. Jossain vaiheessa hoksasin, että koiran kanssa on tehty tosi vähän hajuhakuja. Parina päivänä piilottelin sitten näkkileivän paloja. Haut ovat olleet aika haastavia, mutta juuri sopivasti. Niitä täytyy tehdä lisää.
En tiedä, uskallanko sanoa ääneen, mutta koiran selkä vaikuttaa nyt tosi hyvältä. Pari päivää on menty ilman kipulääkettäkin, jonka pieni annos ei ilmeisesti vaikuttanut oloon sitä eikä tätä. Heiluttaessaan häntää se heiluttaa nyt koko takapäätään. Pahimpina aikoina näin ei ollut, vaan koko kroppa oli jäykkä. No, katsotaan taas vointia parin päivän päästä, kun menin tässä laukomaan, että on ollut parempi vaihe.
perjantai 18. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti