Yksi pisto ja tottiskamaa

Pirkkalassa harjoiteltiin hakumetsälle menoa. Teemana oli siis hallinta. Autolta lähestyimme aluetta "täällä"-käskyllä huonolla menestyksellä, kun Rommin mielestä lähestyminen olisi pitänyt tehdä juosten. Jotenkin pääsimme puoleenväliin lähestymistä. Koira jätettiin odottamaan narun päähän, ja minä marssin valmiin kaistan alkuun rintamasuunta kaistaan päin. Takana seisoi kaksi ihmistä, joten arvatenkin luoksetulo-käsky johti siihen, että ensin rynnättiin katsomaan, ketä muita ihmisiä metsässä on. Sitten kyllä tultiin enempää kyselemättä sivulle ja odotettiin hienosti pistotusta. Pisto 50 metriin onnistui tutulla tavalla, ja hain Rommin maalimieheltä pois. Yritin vielä keskilinjan lähestymisessä tehdä jotain hallittua, mutta se meni säätämiseksi osin mun kipeän selän ja osin ohjauksen puutteiden takia.

Tottishallissa kipeällä selällä tein kaksi kierrosta. Yhteisharjoittelussa teimme asennonvaihtoja (istu-seiso-maahan) naksulla, joissa haasteena on edelleen mun ajoitus ja palkan heiton epätarkkuus. Koira kyllä vaihtelee asentoja ihan mukiinmenevästi. Toisella jaksolla koitin harjoitella seuraamista, mutta siihen ei nyt oman kipeän selän vointi riitä, kun hommassa pitäisi olla menoa ja meininkiä. Henkilöryhmässä pari pysähdystä oli ihan jees.

Harjoituksesta kävi myös halliin tulo ja poistuminen, kun muille koirille piti räyhätä ja näyttää, missä on kaapin paikka. Talvitakkiakin meinattiin käyttää tyttöystävänä, joten pojan hormonit ovat selvästi palanneet hormonihoitoja edeltävälle tasolle. Kun joku koiran ohitus ei oikein onnistunut, niin tepastelimme halliin ja takaisin paremmalla menestyksellä toisen kerran, jolloin homma sujuikin hyvin.