Haetaan koiraa ja henkilöitä

Paras tapa viettää vappuaattoa on tietysti henkilöhaku. Tutulle seuran hakualueelle oli tullut neljä muutakin hullua viettämään juhlapäivää.

Otimme alkuun viimeksi opitun luoksetulon lähestymisessä sekä ääneenavauksen. Avauksessa koira meinaa nousta kohti kasvoja, joten sain pyytää sitä alaspäin useita kertoja. Menimme alueelle, ja kuljimme sen ensin päästä päähän (tällä kertaa radan 100-200 metriä) siten, että maalimiehet kutsuivat koiraa sivulinjalta.

Päässä maalimiehet menivät piiloon, ja aloitin pistotuksen vasemmalle kohti uutta hakkuuaukeaa. Koira lähti ensin suoraan, mutta kaarsi heti oikealle kohti takajälkeä, mistä maalimiehet olivat tulleet. Se oli varmaan minuutin tai kaksi hukassa. Huhuilin sitä takaisin, ja ehdin jo miettiä, että mistähän päin lähtisin sitä hakemaan, jos se ei ilmaantuisi. Pitkän ajan päästä huomasin, kuinka se pyörikin jo umpipiilolla, ja mietti mitä pitäisi tehdä. Se aloitti kuitenkin ilmaisun, ja pääsimme jatkamaan.

Toisella puolella oli maalimies piilossa, mutta avosellaisessa. Sekin löytyi. Hain koiran pois. Saimme hyvän laatikkoleikit, etenemät ja hallintaharkat treeniin. Lisäksi treeni oli hyvää kuntoilua. Kolmas maalimies oli taas umpipiilo, ja neljäs avopiilo. Kolmas ja neljäs ilmaisu olivat parempia kuin eka ja toka. Silti piiloja täytyisi ottaa selvästi enemmän ja useammin, jotta niihinkin saataisiin rutiini. Meille ei edelleenkään kyllä mennä useampi maalimies yhtä aikaa tai siitä tulee ongelma.

Kauniin kevätpäivän kunniaksi otettiin kentällä pikkutottikset ja tottakai frisbeebileet. Hyvät treenit kaiken kaikkiaan.