Tyhjää haussa

Metsätreeniin sijoitettiin yksi tyhjä pisto. Taisi olla poitsun ensimmäinen suunniteltu tyhjä. Me juutuimme ilmaisuvaiheeseen, kun se tuli aloitettua tämän koiran kanssa maastossa liian aikaisin. Oltaisiin edistytty varmaan paremmin, kun oltaisiin otettu hieman toisessa järjestyksessä asioita. Alun alueelle meno oli aivan mahdotonta kiskomista. Äänen avaus sujui kivasti.

Ensin oli löytöpisto vasemmalle etunurkkaan syvälle. Sieltä hain koiran pois, tulin keskilinjalle hallinnassa rämpien, kun koira veti edelleen. Toinen pisto oikealle oli tyhjä laatikko, jonka ensimmäistä sivua pitkin koira kyllä lähti hienosti, kääntyi hetkeksi oikeaan suuntaan, mutta laukkaili sitten pitkin ja poikin aluetta, kunnes sain sen pois alueelta. Aiotusta hienosta yliheitosta ei tullut mitään, vaan pysäytin koiran (ja itseni) hetkeksi ja sitten jatkettiin. Kaksi viimeistä maalimiestä löytyi hyvin.

Lopussa koira muisti lelun, jonka se oli ehtinyt bongata kaverin kassista. Se juoksi keskilinjaa leirille, poimi lelun vieraasta repusta, ja palasi ylpeänä saaliistaan. Se taisi tulla näyttämään, että "tällaisista leluista minä tykkäisin". Kyse on pehmeästä ja karvaisesta (ja pinkistä) retuutuslelusta, jollaisia meillä ei tosiaankaan ole. Pitäisköhän käydä kaupassa. Voisi saada koiran alueeltakin pois helpommin kuin tällä kertaa. Se oli sitä mieltä, että "mun vuoro ei loppunut vielä".