Hieno Hazelmoor päivä

Heti aamusta suuntasimme Valkeakoskelle Hazelmoor-viikonloppuun. Helteiseen päivään oli kokoontunut suuri joukko Hazelmoor-koiria omistajineen. Rommin sisarussarjastakin nähtiin ainakin Helmi, Luca, Ruuti ja Unna.

Alkuun oli vuorossa riekkumista ja painikavereina olivat ainakin Luca, Make, Milli, Sumi ja Tyson - varmaan muitakin, mutta muisti on hyvä, mutta lyhyt. Oli niin lämmintä, että koko porukka hakeutui yksi toisensa jälkeen varjoon. Sieltä olisi pitänyt kömpiä treenaamaan, mutta painuttiinkin uimaan läheiseen rantaan. Rommilla oli vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan, mutta hyvä että odotettiin: koira tuli pienen epäröinnin jälkeen veteen ja ui muutaman vedon reippaasti. Taas jaksoi vähän aikaa, kun iho sai viilennystä.

Uskaltauduimme agilitykentällekin. Jari katseli meidän leikkiä, ja antoi hyviä ohjeita leikin kehittämiseen. Myös Jari leikitti Rommia, mitä oli kiva seurata. Nyt tiedetään, että se leikkii muidenkin kanssa. Sitten kokeiltiin putkea. Jari odotti lelun kanssa putken toisessa päässä ja houkutteli sen sillä läpi. Sitten kokeiltiin niin, että juoksin itse palkkaamaan toiseen päähän. Koira oli ensin pk-puolella (vasemmalla) ja sitten Jari käski vaihtaa puolta. Tein mielestäni työtä käskettyä, mutta Jari sanoi uudelleen, että vaihda puolta. Häh, mähän just tein niin. Mutta niin sitä jumittuu ohjaamaan toispuoleisesti.
Rommi putkesta, copyright Kati Koivu

Huilitauon jälkeen lähdimme metsäbaanalle, ja isäntä teki kuivaan maastoon Rommille reippaanpituisen jäljen (yli 50 metriä?). Ensin saimme seurata, kuinka siskotyttö Unna teki tarkkaa työtä omalla urallaan. Meno oli maltillisen rauhallista, mutta sitten oltiin me vuorossa. Ei vaiskaan, Rommi otti harvinaisen tarkasti jäljen ja eteni kohtuullisen hyvin. Vain pari hukkalenkkiä sivuille, vaikka jälki meni välillä jopa traktoritietä pitkin. Loppupalkkakin maistui hyvin tehdyn työn jälkeen. Parasta oli kuitenkin, kun sai kirmata Unnan kanssa ympäri läheistä laavua. Päivän mittaan oltiin leivottu väsynyt nuorimies. Sääkin viileni, kun satoi. Oli hyvä aika lähteä välillä kotin huilaamaan.

Kaksi viuhkaa

Hakutreenissä yritin tarjota treeniksi samaa kaaviota kuin viimeksi, mutta ajatus ei saanut laajempaa kannatusta. Niinpä kehittelimme uudeksi kuvioksi kaksi peräkkäistä viuhkaa. Ajatuksena oli luopua liioista etsintäavuista. Samalla päästään treenaamaan enemmän hallintaa.

Aluetta lähestyttiin taas nelivedolla. Maalimiehet lähtivät etenemään syvemmälle, ja me etenimme hitaasti keskilinjalla siten, että maalimiehet vilahtivat vuoroin kummallakin sivulla. Maalimies vasemmalle vaikutti kiinnostavammalta, joten lähetin ensin sinne. Palatessa maalimies passivoitui ja otin luoksetulon keskilinjalle. "Lähti hyvin, löysi hyvin, luoksetulo hyvä." Oikealle "meinasi karata, joutui etsimään, löysi hyvin". Koira otti tosiaan muutaman askeleen metsään, mutta jouduin karjaisemaan takaisin - tuli sentään kiltisti sivulle.

Sitten toinen viuhka esiin: ensin vasemmalle "ok, luoksetulo: tuli 3. kutsulla". Rommi ja maalimies olivat tiheän puskan takana, ja Rommi ei saanut minuun katsekontaktia. Maalimiehellä taisi olla myös nakinpala selän takana, kun näytti siltä, että Rommi odotti sitä pylly maassa. Oikealle vielä yksi "hyvä lähetys, kaikkiaan hyvä". Sekoilin turhaan hihnan kanssa keskilinjalla, kun ymmärsin ohjeistuksen väärin. Alun nelivedosta huolimatta lähetykset sujuivat odotettua paremmin, mutta niitä voidaan edelleen hinkata.

Paluumatkalla kävimme Rimman ja Muusan kanssa iltakävelyllä. Rimma näyttää upealta isossa masussaan. Aika nälkäinen oli tyttö, kun meinasi syödä nakkisormeni nakkien sijaan. Taitaa olla terhakoita pentusia tulossa parin viikon päästä.

Tokoilua heppamaustein

Tokoharjoituksessa kokeiltiin ensin möllitokon häiritsemistä perusasennossa ja paikkamakuulla. Näissä menestys oli kohtalainen. Varsinkin paikkamakuu on viime aikoina ollut haastavaa. Liike täytyy ottaa tehotarkkailuun kotona ja nurmialustoilla, jotka ovat tällä hetkellä ainoat paikat, missä homma sujuu. Välillä ihmeteltiin, kun kuusi hevosta käveli taluttajineen ohi. Hyppy seisomisineen nopealla palkalla sujuu mukavasti, mutta seisomisaikaa ennen palkkaa pitäisi pystyä pidentämään. Kontaktikävely porukassa pujotellen oli kohtalainen. Noudon esiharjoittelu oli yhtä takkuista kuin kotonakin, joten sitä on turha viedä vielä ulos. Luoksetulon loppuasento onnistuu käsiavuin, joten ei uutta auringon alla.

Pentunen veneilee ja saa punkkilääkkeen

Juhannussää vaihtui vihdoin aurinkoiseksi monen päivän sateen jälkeen. Lähdimme pentusen kanssa vesille ja hurautimme Viikinsaareen. Koira oli käynyt veneessä aiemmin tasan kerran, mutta silloin ei vielä käytetty edes moottoria. Nyt laitettiin pelastusliivit päälle, kone surraamaan ja sitten lähdettiin. Koissuli suhtautui meteliin ja liikkeeseen tosi rennosti. Viikinsaaressa kierrettiin luontopolku ja nautittiin pullakahvit. Paluumatkalla koiralle maistui unikin veneen takaosassa. Niin paljon on taas ollut kaikkea jännittävää tekemistä, että pienokainen oli väsähtänyt.

Illan päätteeksi pentuselle puristeltiin punkkilääkitys. Kaiken varalta. Vielä kaksi satsia tälle kesälle.

Kostea juhannusjälki

Vettä satoi kuten kunnon juhannussäähän kuuluu, kun A-luokan kepo teki koiruudelle harjoitusjäljen. Jäljellä oli sopivin välein makkaraa. Nenä pysyi hyvin maassa, ja koira eteni paremmin kuin aiemmilla kerroilla. Tällä kertaa jäljeltä ei tehty samanlaisia hukkaretkiä kuin aikaisemmilta jäljiltä. Yhtään kertaa ei tarvinnut lähettää koiraa uudelleen hommiin vaan se haki reitin joka makkaran jälkeen uudelleen oma-alotteisesti. Tuntui, että jälki loppui ikään kuin kesken, kun loppuherkku ilmestyi eteen juuri, kun olimme päässeet hyvään vauhtiin.

Jälki nro 2

Päivän päätteeksi tehtiin Rommille lyhyt jälki talon päätyyn. Keli oli siihen juuri sopivan viileä ja kostea. Askeleilla oli melko tiheästi makkaraa, mutta suurimmasta osasta mentiin reippaasti ohi. Touhu oli aika levotonta, mutta edelliseen kertaan verrattuna sillä erolla, että nenä pysyi lähes koko ajan maassa. Tarkkuudesta ei ollut kuitenkaan tietoakaan, vaan välillä kierrettiin laajakin kaari hukan teillä. Silti aina palattiin jäljelle ja ajettiin se loppuun, vaikka tyylipuhtaudesta ei ollut tietoakaan. Lopussa odotti kuitenkin iso herkku.

Raunioilla satoi

Pääsimme hakuryhmän kanssa pelastuskoirien raunioradalle. Jo heti ensimmäinen maalimies oli hankala, kun piilopaikkaan piti kiivetä vinoa, märkää luiskaa pitkin. Maalimies oli näkyvissä, mutta lähestyminen oli vaikea. Maalimiehen tuki antoi Rommille riittävästi pontta pinkaista esteen yli. Toiselle maalimiehelle näytti ensin, että koira menisi ihan suoraan, mutta se jäikin siksakkaamaan maalimiehen eteen. Lopulta hajujälki johti perille ja maalimies löytyi! Kolmannen maalimiehen piilo löytyi helposti, mutta sinne piti avustaa koira nostamalla se esteen yli. Neljäs maalimies oli pienessä kuopassa, ja haju ilmeisesti leijaili yläpuolella joka suuntaan, koska Rommi sahasi jälleen oikean paikan ympärillä edestakaisin. Se oli jäljillä, mutta ei osannut tarkentaa kohdetta. Lopulta koira palkattiin kuitenkin. Tapansa mukaisesti Rommi olisi halunnut vielä jatkaa hommia, mutta palasimme autolle väsyneinä, mutta onnellisina. Ensimmäisestä rauniokeikasta selvittiin ilman haavereita ja toivottavasti ilman traumojakin.

Matalapainetta

Ilmassa ei ollut suuren urheilujuhlan tuntua, kun menimme tokoilemaan. Satoi vettä ja kun kiersin ennen treeniä pienen lenkin, kengät litisivät märkyyttään. Goretexit taitavat olla ex-sellaiset.

Kokeilimme alokasluokan liikkeitä. Luoksepäästävyys sujui melkein moitteetta. Rommi otti tosin pienen, melkein huomaamattoman askeleen taaksepäin. Paikallamakuu ei ollut tänään meidän laji. Pelkkä maahanmenokin tuotti vaikeuksia. Mahtaneeko kuulua samaan sarjaan kuin mitä meillä on ollut haluttomuutta kävelläkin viime päivinä. Syytä siihen ei nyt keksitä. Seuraaminen oli mukavan tiivistä myös käännöksissä niin kauan kuin käsi- ja nakkiapu oli käytössä. Maahanmeno liikkeestä ei onnistunut lainkaan, kun sujui yhtä nahkeasti kuin paikkamakuu. Luoksetulot olivat vinot, ja käsiavuista emme näytä pääsevän eroon. Liikkeestä seisomista ei edes viitsitty kokeilla. Hyppy sujui muuten mukavasti, mutta unohdan vielä itse käskyttää seisomisen hypyn jälkeen. Onneksi kahdeksikko jalkojen alta sujui mukavasti. Sitä ei valitettavasti kelpuuteta liikeeksi tokoon. ;-)

Ei ihan putkeen

Meillä onkin pohjalla monta lähes täydellistä treeniä, mutta tänään ei ollutkaan ihan sama vire. Alkuun tehtiin seuraamisen käännöksiä kuivaharjoitteluna ilman koiraa. Koira sai odottaa kiinni puussa. Oma kävely oli kömpelöä, mutta koiralle se oli hyvä harjoitus, kun koiran on osattava myös odottaa rauhassa. Rommi odottelikin suhteellisen kiltisti. Kokeilimme myös ruutua, jossa namin haku kiposta ruudun keskeltä ei ollut Rommille temppu eikä mikään. Hyppy sujui kohtuullisesti, kun vielä muistaisi sanoa seiso-käskyn koiran hypättyä. Teimme myös luoksetulon loppuasentoa ja pari nopeaa luoksetuloa vapautuksella. Loppuasennot olivat enimmäkseen vinoja, ja koirasta puuttui semmoinen tuttu tahto tehdä jutut heti ja nopeasti. Kokeilimme myös seuraamisen ryhtmin vaihdosta vain todetaksemme, että koira irtoaa kauemmas nopeuden lisääntyessä. Kun perusasennotkin olivat enimmäkseen hakusessa ja leikkiminen ei oikein onnistunut, ei treeni ollut oikein hyvä. Mutta joskus täytyy tulla näitäkin päiviä.

Mökkikausi korkattu

Rommi pääsi ekaa kertaa mökille. Otettiin treenivehkeitäkin mukaan, mutta aika meni koiran hauskoja touhuja seuratessa. Ensin tutustuttiin alueeseen, ja kiertokävely alkoi heti odotetusti, kun löydettiin erittäin houkutteleva hauenpää. Muitakin vastaavia herkkuja löytyi päivän mittaan. Ihan sallittuihin herkkuihin kuului pihanurmella nautittu ydinluu. Västäräkkipariskunta oli tosin sitä mieltä, että poitsu nautti herkustaan liian lähellä räystään alla olevaa pesää. Rommi ei tainnut edes huomata lintua, joka yritti houkutella sitä kauemmas pesästä. Uimaan ei ehtinyt, kun oli niin monta muuta ihmeellistä tutkittavaa asiaa. Grillikatoksen portaalla makoilevat maalatut kivieläimet olivat se suurin ihmetyksen aihe. Niitä piti keikistellä pari minuuttia ennen kuin uskallettiin mennä laittamaan kuono ihan niihin kiinni. Hassu koira!

Vieras esine korvassa: vaikkua

Rommi kävi näytillä eläinlääkärissä. Tarkistettiin pissanäyte, silmät ja korvat. Pissanäyte oli puhdas, vaikkakin se sisälsi runsaasti "pikkukoiran siemeniä". Silmien sidekalvoilla oli taas rakkuloita, mutta niistä toivottavasti selvitään silmätipoilla. Kurkittiin myös korviin, kun Rommi on varsinkin aamuisin ravistellut päätään. Vasemmassa korvassa lähellä tärykalvoa havaittiin vieras esine, joka lähemmässä tarkastelussa tulkittiin vaikuksi. Hoidoksi tulee korvien huuhtelua. Rommin korvat ovatkin toistaiseksi olleet harvinaisen puhtaat, mutta ilmeisesti syvemmälle on kuitenkin kertynyt mömmöä.

Jäniskevennys

Meinattiin saada jänispaistia, kun valloittava aussielauma (Fanni, Milli, Laku, Nemo ja Rommi) pääsi valloittamaan metsäteitä. Normaalin alkusähellyksen jälkeen oltiin juuri päästy normaalille riekkumistasolle, päästetty hallitusti ohi pyöräilijä tai pari, kun osa laumasta sai näköhavainnon pupujussista. Tyhmä kani lähti pakoon tietä pitkin aussit kintereillään. Perään jäi vain pölypilvi, kun porukka meni hiekkatiellä. Pikkuinen Fanni (< 12 viikkoa) jäi onneksi lähistölle. Toki ne muutkin kaverit sieltä kohta löytyivät naama virneessä. Taisi päästä pupu kuitenkin karkuun. Sitten palattiin taas normaalijärjestykseen, väistettiin taas pyöräilijöitä, polskuteltiin ojissa ja tehtiin pyrähdyksiä metsän siimekseen. Kunnon metsä(stys)lenkki piristää päivää kummasti!

Hakukamaa ja ihana mamma

Kaikki neljä maalimiestä löytyivät tänäänkin metsästä, vaikka osa palkoista jäikin kotiin jääkaappiin. Etukulmiin tehtiin ensin perinteisemmät saatto ja koputus (maalimies yksi ja kaksi). Kolmas ja neljäs maalimies tehtiin "viuhkana", jossa maalimiehet irtaantuvat keskilinjasta viistosti eteenpäin kohti metsää ja katoavat jossain vaiheessa näkyvistä. Samalla etenimme hieman keskilinjalla, ja koira lähetetään kohti oletettua maalimiehen sijaintia. Vaikka emme olleet tehneet sitä Rommille koskaan, se lähti tosi terhakkaasti hyvään suuntaan. Kakkoselta ja kolmoselta palatessa otin vielä passiiviselta maalimieheltä lyhyen luoksetulon. Sitäkin kokeiltiin ekaa kertaa, mutta onnistui hyvin ilman, että koira katosi pöpelikköön. Kommentit treenipäiväkirjaan olivat mairittelevat:

"
1) OK!
2) Sai etsiä, löysi hyvin. Teki tosin paljon töitä. Hyvä luoksetulo.
3) Erittäin hyvä, rauhallinen lähetys, lähtee hyvin, löytää, luoksetulo ohjaajalle
4) Irtaantuu + etsii hyvin., löytää.
Teki koko harjoituksen ajan tosi hyvin töitä, jaksaa etsiä. Myös ohjaaja tyytyväinen - syystäkin.
"

Treenin jälkeen törmättiin vielä ihaniin naisiin eli Rimmaan ja Muusaan, jotka olivat treenaamassa samalla kentällä. Rommi pääsi vielä tyttöjen kanssa lenkille, mikä oli hieno päätös hyvälle illalle. Rommin ihannetyttö Rimma oli niin mahtava, kun sillä on pikkupentuja masussa. Se käyttäytyi niin ladylike, että vaihteeksi myös Muusa ja Rommi kävivät pikku pyrähdyksellä metsän siimeksessä ihan kahdestaan.

Ihana kesäilta

Illalla harjoiteltiin taas tottista vaihteeksi kivassa kesäsäässä. Perusasentotreeni meni hyvin. Pyörimme paikallamme ympyrää, ja Rommi vaihtoi kohtuullisen hyvin paikkaa molempiin suuntiin. Kontaktikävelyssä kontakti ei tainnut irrota kuin kerran, mutta vastus olikin helppo, kun treenikaverit pysyivät niin hyvin omissa kontakteissaan. Hypyssä päästiin harjoittelemaan eilen opittua uutta palkitsemistapaa. Vauhdikas luoksetulo sujui vauhdilla kaksi kertaa.

Sitten olisi pitänyt osata jokin temppu. Me osasimme vähän "kasia" jalkojen ympäri, kun treenikavereilta löytyi kasi, pujottelu, kieriminen, tassun antaminen ja "orava" (koira sirkusasennossa). Onneksi päästiin taas vakavampaan tekemiseen ;-)

Luoksepäästävyys meni mukavasti, vaikka ohjaaja kävi rapsuttamassa. Paikallamakuussa piti pysyä minuutti, mutta hyttynen häiritsi keskittymistä. Se surrasi ikävästi pään ympärillä, joten puolessavälissä Rommi kellahti lonkka-asentoon. Poitsun mielestä oli varmaan ihana treeni, kun lopussa sai vielä painia treenikaverin kanssa. Poitsu oli ihan pölyssä, mutta painikaverin merle-turkissa ei tomu paljoa näkynyt.

Lastenvahti ja tokopoika

Päivällä kävi tuttavaperhe kolmen poikansa kanssa kylässä. Pienimmäinenkin on tottunut koiraan, mutta perheen oma koira on selvästi tottuneempi väistämään perheen pienimpiä kuin tämä meidän pentunen. Onneksi Rommi malttoi olla vahtimatta lapsia ja meni rennosti loikoilemaan omalle paikalleen takaoven eteen, vaikka poitsut kirmasivat välillä ohi. On helpottavaa nähdä, että poitsu suhtautuu lapsiin niinkin rennosti. Myös vieraiden saapuminen sisään alkaa sujua hyvin, kun poitsu malttaa odottaa rinnallani vapautusta, kunnes vieraat ovat saaneet kengät pois ja takit naulaan. Eihän se ilman palkkausta suju, mutta sen avulla kohtuullisesti.

Iltapäivällä kävimme pikaisesti tokoilemassa. Kokeilimme liikkeestä seisomaan jäämistä. Jäin joko sivulle seisomaan tai käännyin Rommin nenän eteen niin, ettei mitään etenemisen mahdollisuutta ollut. Luoksetulossa emme ole juuri edistyneet, vaan käsiapua edessä tarvitaan vahvasti. Hypyssä todettiin, että toisella puolella ei enää tarvita palkka-alustaa apuna, koska hyppy itsessään kiinnostaa riittävästi. Täytyy alkaa palkata esteen yli seisomista ja liittää käskysanakin mukaan. Luoksepäästävyydessä Rommi malttoi olla ihan paikallaan, mutta sitä helpotti lähes jatkuva nakkivirta suuta kohti. Poitsu oli taas mukavan rento, paitsi ihan lopussa, kun ilmeisesti iso palkkamäärä alkoi jo vähän vaatia tyhjennystä toisesta päästä. Vieraiden ja treenin jälkeen nokoset olohuoneen lattialla näyttivät maistuvan.

Pikkuista haku- ja jälkitreeniä

Kolean ja sateisen perjantai-illan kunniaksi tehtiin pihakenturalle lyhyt jälki makkaralla. Jälki oli noin kolmekymmentä metriä pitkä, ja se oli tehty hyvin lyhyellä askelvälillä. Jälki vanheni puolisen tuntia, joka oli aika hyvä aika, koska kesken jäljen ajon alkoi taivaalta tulla reippaasti vettä. Rommilla ei ollut oikein hajua, mitä siltä odotettiin. Se kääntyi monta kertaa kysymään, että "Mitä sitten? Mä löysin jo sen nakinpalan". Siitä vain jatkettiin ja lopulta ajettiin koko jälki. Lopussa odotti iso herkku. Palkinoksi taisi tulla myös illan frisbeenheittohetki, josta poitsu näyttää nauttivan.

Tänään lauantaina olimme pitkällä lenkillä Nokialla. Kiersimme viisi kilometriä kuntopolkua, jossa oli isoja ylä- ja alamäkiä. Teimme välipalaksi kolme pistoa, jotka kaikki sujuivat hienosti. Isäntä meni metsään, ja minä lähetin. Lähetyksessä Rommi malttoi odottaa hienosti lupaa. Se istui hienosti, otti kontaktin, mutta lähti kuin raketti, kun annoin käskyn. Otin koiran myös metsästä luo kutsulla, mikä sekin meni kivasti.

Matokuuri

Poitsulle on ulkona maistunut kaikki puiden lehdistä pikkujyrsijöihin. Annettiin sitten varoiksi matokuuri, jotta saadaan mahdolliset loiset veks. Kuuri päättyi tänään ja oli yhtä vaivaton kuin aina. Tabletit vain pieneen tilkkaan vettä ja ruoan sekaan. Kaikki menee.

Huh hellettä

Lämmintä piisasi, kun pieni porukka treenaili tokoa. Ohjelmassa oli alkuun kontaktiharjoitusta ja sivulletuloja, jotka eivät meinaa vieläkään sujua ilman käsiohjasta. Luoksepäästävyys ja hampaiden katsominen sujuivat kerrankin moitteetta. Välipalaksi kokeiltiin kierimistä, joka saatiin pari kertaa onnistumaankin - seuraahan Rommin kättä niin kiitettävästi. Rauhoittava maahanmenokin sujui suhteellisen hyvin. Välillä täytyi käydä juomassa reilusti lihapulla-vesisekoitusta, koska päivä oli ollut niin lämmin (n. +25 astetta).

Tauon jälkeen hyppyharjoittelu sujui hyvin, ja Rommi malttoi jättää namin alustalle ja tulla perusasentoon esteen toiselle puolelle. Se jopa malttoi odottaa perusasennossa käskyä ja lähti hyppyyn ilman käsiapua. Tämä onnistui kolme kertaa peräkkäin putkeen, joten enempää ei tahkottu. Luoksetulo eteen sujui myös käsin hieman ohjaamalla kivasti. Jalkojen välistä pujottelu (kasi) sujui jo aika nopeasti ilman että joka kaarteessa tarvittiin nami. Lopussa tehtiin vielä hyvä harjoitus, jossa koirakot laitettiin kiinni odottamaan ja yhden kanssa treenattiin pomppimatta olemista. Oli hyvä treeni. Erityistä plussaa Rommi sai tänään siitä, että se malttoi pysytellä lähettyvillä, vaikka en juurikaan pitänyt sitä remmistä kiinni. Viereisellä kentällä sai toinen porukka mennä rauhassa agilityä. Vaikka toiselta kentältä kantautuikin välillä käskyjä ja kannustuksia isoon ääneen, ei se meidän menoa haitannut. Hieno keskittymiskyky on kyllä tällä pikkukaverilla.